Eilen paukkui vielä pakkanen, mutta tänään on jo lauhtumaan päin. Lauhtuminen toi mukanaan ikävän kylmän tuulen. Mieluummin olisin -32 asteen pakkasessa tyynessä kelissä kuin tässä -15 asteessa puuskaisen tuulen kera.
Kiertelin eilen auringonlaskun aikaan Unnan kanssa järven jäällä. Koiruus ei ole moksiskaan paukkupakkasesta. Välillä toki nostelee takatassujaan, jos ollaan liian kauan paikoilla, mutta muuten kylmyys ei aiheuta ongelmia. Sen turkki on julmetun paksu, niinpä neiti vain pyöriskelee lumihangessa tassut taivasta kohden ja nauttii!
Lähellä sijaitsevasta pikku saaresta on tullut yksi meidän lempipaikoistamme. Se on kiva kiertää niin kävellen kuin suksin. Saaren ympäristössä on paljon eläinten jälkiä ja niitä on mukava seurata ja miettiä, kuka mitkäkin jäljet jättää. Pitäisikin pystyttää teltta saareen jokin yö, niin pääsisi todennäköisesti seuraamaan läheltä eläinten kulkua. Yöpöytälukemiseksi valikoitui nyt dekkarin oheen 'Lumijälkiopas'. Jäniksen ja ketun jäljet ovat tuttuja, mutta kenen jättämiä ovatkaan ne pienet vierekkäin olevat tassunjäljet? Epäilen kärppää ja sen pariloikkaa...
 |
| Oppia ikä kaikki! |
Iltalenkille kuunvalossa, pakkasta -32. Uudisasukkaat tykkää <3
