sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Liebster Award

Sain Oleminen-blogin Jonnalta joku aika sitten Liebster Awardin ja haasteen vastata kysymyksiin. Olen yleensä huono osallistumaan haasteisiin, mutta tämän otan kunnianosoituksena blogiani kohtaan ja vastaan. Kiitos Jonna! Kiva huomata, että blogini on löydetty ja että siitä tykätään!



Jonnan heittämät kysymykset eivät olleet ihan helppoja. Piti jokin aika pyöritellä niitä ja miettiä omaa elämääni. Kuka olen, missä menen, mitä oikein haluan.

1. Kerro, kuka itse koet olevasi juuri nyt.
Pohjoisen uudisasukas, ja tunnen tulleeni kotiin. Vuosien sitku ja mutku -elämän jälkeen tehty päätös muuttaa pohjoiseen on osoittautunut oikeaksi. Juuria eikä sukusiteitä tänne ollut, mutta kasvatan uusia, juurrun uuteen. Olen elämän taitekohdassa, muutos on yhä kesken, mutta suunta on oikea.

2. Mitkä ovat sinulle rakkaimpia asioita elämässä?
Rakkaimmat ovat koirani, mitenkään miestäni vähättelemättä. Tykkään touhuta niiden kanssa enkä koskaan tunne oloani yksinäiseksi, kun ne ovat läsnä. Parin päivän poissaolo koirien luota aiheuttaa melkoisen koti-ikävän. Viihdyn ihmisten parissa, mutta tarvitsen paljon omaa tilaa ja rauhaa. Yksin olo ei ole yksinäistä oloa, kun karvakuonot pitävät seuraa. Itsekkäästi voisi sanoa, että ne haluavat tehdä lähes aina samoja juttuja kuin emäntänsä. 

3. Mikä on intohimosi?
Luonnossa liikkuminen. Se on henkireikäni, jota ilman en pystyisi elämään. Kun kuljen maastossa omaan tahtiini reppu selässä ja kamera kaulassa, tunnen olevani vapaa. Pää tyhjenee ja aistin vain ympäröivän luonnon kauneuden ja hiljaisuuden. Kiireetön kahvihetki tulilla tai kannon nokassa on retken parhaita hetkiä. 

4. Missä tilanteessa viimeksi koit ajan hyvällä tavalla pysähtyneen?
Hiihtäessäni auringonpaisteessa hankikannolla viime äitienpäivän aikoihin Saariselällä. Kausi oli virallisesti jo ohi, mutta kelejä riitti vielä pitkään. Lähdin nuoremman koirani Tilkon kanssa päiväksi maastoon. Liukulumikengät jaloissa ja koira vyöllä liu'uttelin menemään. Ketään ei näkynyt missään, aurinko lämmitti eikä edes tuuli tuivertanut. Hiihtelin rauhaksiin Luttojoen vartta ja nautin. Oli vain minä ja koirani, tässä ja nyt. Toivoin, ettei hetki päättyisi koskaan.


5. Kuvaile mielenmaisemaasi. Miltä se kuulostaa, näyttää tuoksuu? Mitä tunnet ihollasi, mitä maistat?
Olen aina kokenut, että tunturit ovat sielunmaisemani, mutta täältä Kemijärveltä on löytynyt kilpaileva kohde. Vaaramaisemat ja suuri järvi, uskomattoman kaunis yhdistelmä. Kesällä kimalteleva järven pinta ja mäntyjen peittämät vaarat ja talvella valkoinen avaruus, johon vaarat tuovat oman särönsä. Kesällä järvi liplattaa ja talvella narskuu, jopa paukkuu. Tuoksuuko maisemani? Kyllä vain. Se tuoksuu raikkaalle ja puhtaalle, sitä on helppo hengittää. Se tuoksuu männylle ja sammaleelle, kostealle ja kirpeälle, se vaatii hengittämään syvään ja ottamaan kaiken vastaan. 

6. Kerro lähiluonnostasi. Miltä se näyttää, kuljetko siellä?
Kangasmaasto ympäröi meitä. Ikkunasta näkyy mäntyjä, sammaleen ja jäkälän peittämiä kiviä ja jostain näiden lomasta kimmeltelee Kemijärvi. Kuljen näissä maisemissa useamman kerran päivässä ja koen onnentunteen lähes aina, kun suuntaan järven rantaan. Jostain syystä järvimaisema on lumoava, se muuttuu kelin mukaan ja vangitsee aina katsojan.

7. Miksi kirjoitat?
Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa ja pari vuotta sitten aloin miettiä blogin avaamista. Kirjoittamisen lisäksi valokuvaan paljon ja halusin yhdistää tekstin ja kuvat. Meni kuitenkin vielä vuosi ennen kuin aloitin bloggaamisen. Ensin Retkipaikan kirjoittajana ja siitä innostusta saaneena perustin oman blogin. Alkuun kirjoitin lähinnä itselleni, blogini oli suljettu. Sitten rohkaisin mieleni ja muutin sen julkiseksi. Kirjoitin koiramaisista retkistä, mutta pohjoiseen muuton johdosta sisältö laajeni. Täällä riittää kerrottavaa ja kuvattavaa, uuden kokemista. Haluan jakaa sitä myös muille ja toivon, että lukijani tykkäävät näkemästään. Ja jos kirjoitukseni vaikka innostavat retkeilyyn, niin mikäs sen mukavampaa!


Haasteeseen kuuluu tietty haastaa muita mukaan. Heitän alla olevat kysymykset kolmelle bloggaajalle, joiden kirjoituksia olen seurannut vuosia. Jos innostutte, niin voitte vastata. Jos ei innosta, niin ymmärrän.

Kirstille; Maatiaismuori-blogin  kirjoittajalle ja Tilkon kasvattajalle. Törmäsin vuosia sitten sattumalta Kirstin blogiin ja ihastuin ikihyviksi. Maatiaiseläimet ja varsinkin porokoirat veivät sydämeni. Seurauksena meillä on nyt elämämme ensimmäinen porokoira, joka on täysin kietonut tassunsa meidän ympäri!

Maritalle; Kirstin ystävällä on porokoira Lilli ja Pikkulillin lokikirja. Lämminhenkinen blogi ja kauniita luontokuvia.

Emmalle; Tunturiunelmia-blogin kirjoittajalle. Jo blogin nimi on kiehtova ja niin ovat retkijututkin. Kirjoittaja retkeilee paljon lapinkoiriensa kanssa pohjoisessa, ja jutuissa on myös paljon varustevinkkejä.


Jos olen huono vastaamaan haasteisiin, niin vielä huonompi keksimään uusia kysymyksiä. Käytetään siis vanhoja, hyväksi todettuja ;)

1. Kerro, kuka olet?
2. Mitkä ovat sinulle rakkaimpia asioita elämässä?
3. Mikä on intohimosi?
4. Missä tilanteessa viimeksi koit ajan hyvällä tavalla pysähtyneen?
5. Kuvaile sielunmaisemasi. Mitä tunnet, kun sitä katsot ja siellä kuljet?
6. Mitä retkeily ja valokuvaaminen merkitsevät sinulle?
7. Missä olet kokenut 'suurimmat tunteesi' retkillä ja miksi?
8. Mitä retkikohdetta haluaisit suositella muille?
9. Valitse joku retkikuva ja kerro siitä.
10. Miksi kirjoitat?



Haasteen säännöt ovat lyhyesti seuraavat:

liebster-award-logo-1
  1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
  2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan kysymyksiin (n.10 kysymystä)
  3. Nimeä ja linkkaa 5 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia.
  4. Keksi 10 uutta kysymystä nimitetyille.
  5. Nämä lienee 'viralliset'  Säännöt


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti